Yksi vai kaksi kissaa?

Kissan kantamuoto afrikanvillikissa elää reviirillään yksinäistä elämää ja sosiaalista vuorovaikutusta syntyy lähinnä paritteluaikaan uroksen ja naaraan välille sekä emon ja pentujen välillä. Leijonia lukuun ottamatta muutkin kissaeläimet ovat yksineläjiä.

Matka villikissasta kesykissaksi on kuitenkin muuttanut kissan sosiaalista käyttäytymistä. Ihmisen ansiosta kissojen ravinto on turvattu. Kun ruokaa riittää, joko viljavarastojen ja kaupunkien runsaan jyrsijätarjonnan muodossa tai ylimääräisen aterian tarjoavan kissanystävän ansiosta, kissat ovat päässeet nauttimaan lajitoverien välisistä suhteista. Ravinnon niukkuus ei pakota kissoja enää hallinnoimaan isoa reviiriä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Kissatiheys ravinnonlähteen tuntumassa on myös luonut painetta lajitoverin läheisyyden sietämiseen. Lajitovereitaan paremmin sietäneet kissat pääsivät nauttimaan runsaammasta ravinnosta ja suojasta ja pääsivät siten jatkamaan sukuaan tehokkaammin. Sosiaaliseen käyttäytymiseen valmis kesykissa on syntynyt!

Kaikkein varmimmin aikuisenakin keskenään viihtyvät sisarukset tai emo ja luovutusikäinen pentu. Eläinsuojeluyhdistyksissä on toisinaan aikuisia kissapareja, jotka ovat hyviä ystäviä. Myös yksityishenkilöiden ilmoituksia uutta kotia etsivistä kissapareista kannattaa seurata. Jos kissat ovat hyvissä väleissä jo valmiiksi, säästää uusi omistaja tutustuttamisen vaivan ja aidon ystävyyden vallitseminen kissojen välillä tulee todennäköisemmäksi.

Kuva: Sonja Nurmi-Tuominen