Kissan ruokinnasta

Kuva: Hanna K. Heikkilä

Kaikki kissaeläinten heimon jäsenet ovat ehdottomia lihansyöjiä, eli ne tarvitsevat ruokavalioonsa runsaasti eläinperäistä proteiinia. Kissan luontaiseen ruokavalioon kuuluvat pikkujyrsijät, linnut, hyönteiset ja sammakkoeläimet. Tiedetäänpä kissojen pyydystäneen jopa jäniksiä ja lepakoita. Kissa on fyysisesti muuttunut kantamuodostaan afrikanvillikissasta vain vähän, joten se tarvitsee samankaltaista ravintoa kuin esi-isänsä voidakseen hyvin.

Lemmikinruokateollisuus on suuri globaali teollisuudenhaara. Valitettavasti toisinaan ruokia valmistettaessa taloudellinen voitontavoittelu ajaa yrityksissä edelle eläinten todellisista tarpeista. Sen takia kalliimmat ravintoaineet, kuten eläinproteiini ja rasva, saatetaan korvata halvemmilla, kuten hiilihydraateilla ja kasviperäisillä proteiineilla. Se, että lemmikinruoka täyttää rehulle asetetut minimivaatimukset, ei tarkoita, että se olisi eläimille parasta mahdollista ravintoa. Kuluttajalta vaaditaan siis kriittisyyttä ja tietoa lemmikin todellisista ravitsemuksellisista tarpeista. Ruokien tuoteselosteet on syytä lukea huolellisesti.

Jos kissa vastaa ruokahuollostaan itse, se pyydystää päivän aikana, saaliin koosta riippuen noin 3-11 jyrsijää. Pikkujyrsijän koostumuksesta voi päätellä kissan aterian ihanteellisen koostumuksen. Hiiri sisältää:

  • proteiinia

  • rasvaa

  • kosteutta

  • mahdollisesti hiilihydraatteja jyrsijän suoliston sisällöstä


Kaupan hyllyt notkuvat lemmikeille tarkoitetuista valmisruuista. Pakkausten värit ja kuvat sekä markkinointimateriaali todistelevat kuluttajille ruokamerkkien paremmuudesta kilpailijoihinsa nähden. Kissakuluttajan kannalta hyllyjen ruokatarjonnan voi jakaa kolmeen ryhmään: tölkkiruokiin, kuivaruokiin ja herkkuihin. Näistä kaksi ensimmäistä ovat täysravintoja, eli niiden pitäisi yksin riittää täyttämään lemmikin ravitsemustarpeet.
Kuivaruokien ongelmista

Kuivaruuassa on kissan kannalta muutama iso ongelma. Ensinkin ruuan nestepitoisuus on vain murto-osa hiiren nestemäärästä. Kissa on kotoisin kuivalta seudulta. Tästä syystä sen luontainen janontunne on heikko, eikä se välttämättä tajua juoda, vaikka kärsisikin nestehukasta. Luultavasti historia kuivassa ympäristössä on muuttanut myös kissan munuaisten toimintaa vettä säästävään suuntaan. Kun nestettä on niukasti, kissa minimoi nestehukan vähentämällä virtsan mukana hukattavaa nestettä. Niukasti nestettä saavan kissan virtsa siis muuttuu väkevämmäksi.

Kissan luontaisessa ympäristössä niukan tai kuivan ravinnon jakso on yleensä ohimenevä tila. Kuivaruokaa syövän kissan nestehukka saattaa kuitenkin muodostua pysyväksi. Virtsa on pitkiä aikoja väkevää ja koska sitä erittyy niukasti, ei rakkoa ole tarpeen tyhjentää usein. Pitkiä aikoja rakossa oleva väkevä virtsa saattaa aiheuttaa rakon ärtymisen ja tulehtumisen eli ns. idiopaattisen kystiitin. Lisäksi virtsa saattaa ruveta kiteytymään. Virtsakiteet, jotka saattavat kasvaa leikkausta vaativiksi virtsakiviksi, ärsyttävät rakkoa ja virtsateitä lisää. Ne saattavat myös tukkia virtsatiehyet. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii eläinlääkärin apua pikaisesti.

Kissan omistajalle lemmikin sairastuminen saattaa paljastua epämiellyttävänä yllätyksenä. Aikaisemmin siististi hiekkalaatikollaan asioinut kissa rupeaa virtsaamaan hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Kissa on yhdistänyt hiekkalaatikon kivuliaaseen virtsauskokemukseen ja yrittää etsiä paikkaa, jossa kipua ei tunnu. Koska kissan kriteerit vessapaikalle ovat pehmeys ja materiaalin imukyky, pissat löytyvät usein sängystä, sohvalta tai matolta.

Kissat ovat mestareita peittelemään sairastumistaan. Koska ainoat sairauden merkit voivat olla hutipissat sekä laatikolla ravaaminen ja pienet pissapaakut laatikossa kissan tiristäessä virtsaa kipeästä rakostaan, ei omistaja välttämättä tajua, että kyse on sairaudesta. Suosittu selitys hutipissoille on, että kissa osoittaa mieltään tai kostaa jotain omistajan tekemistä tai tekemättä jättämistä. Se ei pidä paikkansa. Kissa ei kosta. Se ei voi ymmärtää, että pissa sohvalla tuottaa omistajalle mielipahaa, eikä siis ymmärrä käydä eritesotaan mielipide-eroavaisuuksien seurauksena.

Kuivuuden lisäksi ongelmia aiheuttaa kuivaruuan suuri hiilihydraattipitoisuus ja energiatiheys. Kuivaruuan hiilihydraatit ovat tavallisesti peräisin viljoista ja toisinaan myös perunasta tai muista juureksista. Hiilihydraatinlähde on kissanruuassa halpa täyteaine. Toisaalta raksu ei edes pysy kasassa ilman viljaa tai perunaa sidosaineena.

Kissan luontaisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja on vain niukasti tai ei ollenkaan. Se pystyy kuitenkin käyttämään hiilihydraatteja tehokkaasti energiantuotantoon. Koska kuivaraksuissa ei juuri ole nestettä, ne ovat varsin tiivistä tavaraa. Kissa saa siis helposti liikaa energiaa, mikä johtaa ylipainoon. Lisäksi hiilihydraatit nostavat kissan virtsan pH-arvoa, mikä altistaa virtsakiteiden muodostumiselle.

Nuppu-kissa raakaruoka-aterian parissa. Kuva: Sonja Nurmi-Tuominen

Tarkkana tuoteselosteiden kanssa

Ruuan tuoteselosteessa raaka-aineet on esitettävä niin, että ensimmäiseksi merkitään aine, jota ruuassa on eniten ja sen jälkeen muut raaka-aineet suuruusjärjestyksessä. Kuluttajat ovatkin muuttuneet entistä tietoisemmiksi lemmikinruokien laadusta ja osaavat valita kissalle ruokia, joissa eläinperäinen proteiini on raaka-ainelistan kärjessä.

Aina liha tai kala listan ensimmäisenä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä on ruuassa eniten. Valmistajat saattavat jakaa esimerkiksi maissin tai riisin näennäisesti kahdeksi eri tuotteeksi, kuten maissiksi ja maissigluteiiniksi tai riisiksi ja riisileseeksi. Sen sijaan liha voidaan yhdistää eläinperäisiin tuotteisiin ja näin eläinperäinen raaka-aine kiilaa listan kärkeen, vaikka sitä todellisuudessa olisikin ruuassa vähemmän kuin kasviperäisiä aineita.

Tölkkiruuan hyvät puolet

Kosteassa säilykeruuassa on nestettä on 70–80%, mikä on kissan terveyden kannalta riittävästi. Voi olla, että säilykeruokaa syövä kissa käyttäytyy kuin kuivassa ympäristössä elävä esi-isänsä, eikä juurikaan juo vettä kupistaan. Vettä pitää kuitenkin olla aina tarjolla.

Vaikka säilykeruuissa on yleensä vähemmän kissalle turhia hiilihydraatteja, kannattaa niidenkin tuoteseloste lukea ennen ostopäätöksen tekemistä. Vaikkei tölkkiruokaan tarvitakaan sidosaineeksi viljaa tai muuta hiilihydraattilähdettä, niitä voi olla käytetty eläinperäisiä ja siis kalliimpia raaka-aineita täydentämään.

Säilykkeen proteiinipitoisuutta on myös saatettu nostaa kasviperäisellä proteiinilla, joka on merkitty raaka-ainelistaan esimerkiksi kasvivalkuaistiivisteen nimellä. Kissa ei valitettavasti pysty käyttämään hyväkseen kasviperäistä proteiinia ja rasvaa niin kuin eläinperäistä. Hiilihydraatti- ja kasviproteiinitäydennys eivät siis vähennä kissan eläinproteiinin tarvetta. Sen tarve pysyy samana ja kissan täytyy siis syödä heikkolaatuista ruokaa enemmän saadakseen kaiken tarvitsemansa.